Äiti ompeli minulle vuonna 1956 mekon kun olin vuoden vanha. Se on minulla vieläkin olemassa, koristeena seinällä. Sitä ovat kuitenkin pitäneet molemmat Tyttäreni. Se olisi edelleen ihan käyttökelpoinen, mutta luulen, että pidän sen vain muistona. Ei tule enää käyttöön. Voi kuitenkin olla, että jos saan pienen lapsenlapsen joka on tyttö, niin haluan nähdä hänet puettuna siihen. Kuvissa mekko roikkuu seinällä kirppikseltä löydetyssä vaatepuulla ja Styttäreni päällä vuonna 1978.

Toinen vanha vaate on kastepuku, joissa kaikki Lapseni ovat ristitty. Se on alunperin Lasteni Isotädin. Siihen on kirjailtu kaikkien pukuja käyttäneen nimi ja syntymäaika. Ensimmäinen kirjailu on vuodelta 1940. Puku oli ainakin vielä -80 luvun alkupuolella täysin pistämätön. Toivottavasti on vieläkin. Vuosien kuluessa siinä käytettiin vaihtelevasti vaaleanpunaista tai - sinistä nauhaa . En tiedä puvun myöhemmistä vaiheista m itään. Toivottavasti on edelleen säilytetty ja käytössä. Ehkäpä Wtytär, joka on Isotädin kummityttö voisi ottaa siitä selvää.

Vuosi sitten kun oli Pikkumiehen nimiäiset tein hänelle tilkkutyönä paperitekniikalla peiton. Siitä on tänä keväänä opeteltu erilaisia eläimiä ja miten mikin ääntelee.

Pojalle ja Miniälle tein häälahjaksi myöskin tillkupeiton. Vaikka ei heillä häitä ollut. Eräänä iltana muutama vuosi sitten Poika soitti illalla, että käytiin tänään sitten maistraatissa.

Pikkumiehelle ompelin 1-vuotislahjaksi unipussin, Miniän pyynnöstä. Päälipuoli sinistä ja vuori keltaista flanellia. Sisällä pehmeää puuvillavanua. Koneella kirjailin kissan kuvan rintamukseen. Eri kerrokset ovat yläosassa käsintikkattu yhteen, alaosa konetikattu. Puuvillavanu vaatii tiheän tikkauksen pysyäkseen kuosissaan.

Styttäreni kerää enkeleitä ja tämän olen ommellut hänelle joskus. Siivet ovat ommeltu vedessä häviävälle tukikankaalle, joten niistä sai pitsimäiset.

Olen ommellut tilkkutyönä Turun Yliopistollisen Sairaalan keskosille peittoja silloin tällöin. Ns. nuppupeittoja. Turussa niitä saavat vauvat, joiden syntymäpaino on alle 1250 g. Isommille ei riitä. Olen vienyt sinne noin 30 peittoa. Tarkoitus olisi taas tehdä muutamia kunhan saan ompelujuttuni järjestykseen ja kiireellisemmät työt tehtyä alta pois. Tässä muutama peitto. Peittojen valikoima on paljon suurempi, mutta ensimmäisten peittojen aikaan kamerassani olivat säädöt päin honkia, enkä osannut itse tehdä niille mitään, joten kuvat ovat piloilla. Seuraava satsi taas saattaa näyttää aivan joltain muulta. Minkälaisia kankaanpaloja on jäänyt muista töistä ja mikä tuntuu hyvältä ommella.

Tässä keinutuolissa, joka on vähän niin kuin lasten kokoa, on Äiti imettänyt kuulema meitä lapsia. Hän onkin noin puolitoistametrinen, joten on varmaan hyvin onnistunut. Hänen sanojensa mukaan se oli paras syöttöpaikka. Pari vuotta sitten löysin keinun Isän liiterin vintiltä ja evakuoin sen kotiin. Nyt se on kunnostettu ja maalattu. Tein siihen vielä tilkkutyönä keinutuolimaton. Muistaakseni siinä ei ole koskaan sellaista ennen ollut. Tuoli on joko Isäni tekemä taikka hänen huutokaupasta huutamansa.

Näistä pussukoista olen tehnyt pieniruutuisen itselleni, jossa säilytän pampuloitani. Valmiin ruudun koko on 2,5 x 2,5 cm. Sitä oli mukava ommella. Stytär joskus pyysi minua ompelemaan hänelle pussukan jossa säilyttäisi kynttilöitään. Siitä sain idean tehdä paperitekniikalla kynttilöitä. Kävin Eurokankaasta hakemasta silkkikankaita. Jokaista väriä ostin 10 cm. Enempää en olisi raaskinutkaan, mutten tarvinnutkaan tuon määrän. Itse pussukka on mustaa puuvillakangasta. Kissapussukka asustaa samassa paikassa kuin kynttilätkin.

Tämän huovutetun nallen oli tarkoitus tulla Pikkumiehelle mutta ei siitä lelua tullut. Sen raajoja ei saanut niin tukevasti kiinni, että olisi leikkiä kestänyt. Joten se vaan katselee toimiani hyllyn päältä.

Olen paljonhuovuttanut pannulappuja. Tässä yhdet, jotka sai Wtytär, joka pitää valkosipulista.

Tässä sauna- ja uimapussukka eräälle pienelle pojalle.

Kuopukselle huovutettu hattu muutama vuosi sitten.