Päiväpeitto on tarkoitettu yhden hengen vuoteeseen ja kooltaan 250 x 165 cm ja tehty lapsenlapselle. Kuviot on tehty paperitekniikalla.
Peitto on tikattu koneella kahdessa osassa ja lopulta yhdistetty koneella irrallisen nauhan avulla joka on käännetty ja ommeltu käsin.
Peittoa voi käyttää myöskin toisinpäin jollei keskellä oleva sauma ja nauha häiritse, joka rikkoo kuvion.
Näitä pitäisi tehdä vielä kolme lisää näillä näkymin ja jos tulevaisuudessa saan enemmän lastenlapsia niin ehkä vielä muutama lisää.
Vanha ikkuna lapsuuden kodistani. Työ on ollut valmiina jo pari vuotta ja seinälläkin puolisen vuotta mutta ehti kuvaan vasta nyt.
Työ on tehty verhokankaiden värimallipaloista. Kokoa en ole mitannut mutta sohvan päällä ulottoo lähes kattoon asti. Keskustassa kerrokset on kiinnitetty vanhoilla anopilta löytyneillä napeilla. Ovat melkein kuin pahvia. Joku varmaan tietää mitä materiaalia ovat ja kertoo minullekin. Kuva ei tietenkään näytä nappia oikein. Nappeja kun löytyy vielä lisääkin. Reunat on tikattu koneella. Tämä työ ei tullut kalliiksi kun mallipalat sain ja taustakangas on käytöstä poistettu lakana. Ostettu on ainoastaan musta kangas ja vanu. Työ löysi tiensä miesystäväni seinälle. Hänellä on useampi tekemäni käsityö esillä kodissaan, tilkkuja, rakua ja huovutusta. Minulla taas on hänen maalaamiaan tauluja seinilläni. Vielä kun oppisin ottamaan hyviä kuvia missä värit olisivat oikein. Nämäkin kankaat oikeasti ovat väreiltään kirkkaita ja hehkuvia.
Tämän kirjan kaavoilla valmistui tummahipiäinen nukke, joka muuttaa Brasiliaan puoleksi vuodeksi. Minä pääsen saattamaan nuken perille ja samalla käyn tervehtimässä lapsenlastani, josta tulee nuken uusi omistaja.
n
Nuken peiton kokosin Qvidi-Minan sinisen takin ylimääräisista paloista.
Torkkupeitosta jäi juuri sopivasti blokkeja ja kankaita joista sain ommeltua oviverhon. Reunakaitaleet on koottu cracy-tekniikan tapaan.
Mallin ja ohjeet sain Salmelta, kiitoksia.
Ylimmäinen kassi ennen taittelua ja alimmaisessa päät vielä keskeseräiset.
Tässä kassi valmiina.
Sopivia nappeja ei omasta varastostani löytynyt, joten virkkasin napit. Taitavat olla kaikkein parhaimmat tähän takkiin. Saas katsoa miten saan pidettyä takin puhtaana kun takille ei suositella pesua koska on koottu palasista. Talvisin ehkä jos tänne etelään joskus vielä saataisiin lunta, voi kieritellä lumihangessa. Onneksi villa puhdistuu tuulettamallakin.
Vihdoinkin sain omaan sänkyyni tilkkupeiton. Aikaa tekemiseen meni vuosi mutta olen tyytyväinen. Entiset siniset tyynyt joutavat kiertoon ja saan tehdä tilalle punaiset.
Tuolla sivut: vanhoja juttuja on muutamasta aikemmin tekemistäni peitoista kuvia. Tälläisiä tuli tällä kertaa. Toimitus vaan odottaa niitä.
Riina kyseli näiden pussukoiden ohjetta, jonka olen joskus bongannut Guilters TV:stä. Siellähän ohjeet vaihtuvat usein, jota tätäkään ei taida siellä enää olla.
Palat kootaan niinkuin isoäidin kukkatarhassa. Tukevahko paperia sisälle ja sitten käsin pistellen yhteen oikealta puolelta. Laitoin samat numerot niihin paloihin jotka lopulta neulotaan yhteen numerojärjestyksessä.. Vanu on saman kokoinen kuin valmiiksi ommeltu pala. Vuoriin tulee saumanvarat. Kovin pieneen pussukkaan vanu on liikaa. Siis koko työ ommellaan käsin. Kolme palaa tuossa etualalla ovat kansipalat ja takimmainen yksinäinen on pohjapala. Nuo viivat kaavan ulkopuolella ovat paikat kantohihnalle jos haluaa laittaa sellaisen. Toivottavasti Riina saa selvää numeroista. Minun kuvani kun ovat mitä ovat.
