Torkkupeitosta jäi juuri sopivasti blokkeja ja kankaita joista sain ommeltua oviverhon. Reunakaitaleet on koottu cracy-tekniikan tapaan.

Mallin ja ohjeet sain Salmelta, kiitoksia.

Ylimmäinen kassi ennen taittelua ja alimmaisessa päät vielä keskeseräiset.

Tässä kassi valmiina.

Sopivia nappeja ei omasta varastostani löytynyt, joten virkkasin napit. Taitavat olla kaikkein parhaimmat tähän takkiin. Saas katsoa miten saan pidettyä takin puhtaana kun takille ei suositella pesua koska on koottu palasista. Talvisin ehkä jos tänne etelään joskus vielä saataisiin lunta, voi kieritellä lumihangessa. Onneksi villa puhdistuu tuulettamallakin.

Vihdoinkin sain omaan sänkyyni tilkkupeiton. Aikaa tekemiseen meni vuosi mutta olen tyytyväinen. Entiset siniset tyynyt joutavat kiertoon ja saan tehdä tilalle punaiset.

3 kylpytakkia, yksi 104 centtiselle ja kaksi 92 senttisille.

Lankana Trekking pro natura, puikot 2,5

75 % villaa ja 25 % bambua.

Tuolla sivut: vanhoja juttuja on muutamasta aikemmin tekemistäni peitoista kuvia. Tälläisiä tuli tällä kertaa. Toimitus vaan odottaa niitä.

Heijastimia huovutetuista sydämistä itselle ja ystäville.

Kantoliina säilytyspussissa.

Avoimena.

Ja vauva kyydissä.

Riina kyseli näiden pussukoiden ohjetta, jonka olen joskus bongannut Guilters TV:stä. Siellähän ohjeet vaihtuvat usein, jota tätäkään ei taida siellä enää olla.

Palat kootaan niinkuin isoäidin kukkatarhassa. Tukevahko paperia sisälle ja sitten käsin pistellen yhteen oikealta puolelta. Laitoin samat numerot niihin paloihin jotka lopulta neulotaan yhteen numerojärjestyksessä.. Vanu on saman kokoinen kuin valmiiksi ommeltu pala. Vuoriin tulee saumanvarat. Kovin pieneen pussukkaan vanu on liikaa.  Siis koko työ ommellaan käsin. Kolme palaa tuossa etualalla ovat kansipalat ja takimmainen yksinäinen on pohjapala.  Nuo viivat kaavan ulkopuolella ovat paikat kantohihnalle jos haluaa laittaa sellaisen. Toivottavasti Riina saa selvää numeroista. Minun kuvani kun ovat mitä ovat.

Käsintikattu torkkupeitto Esikoiselle 30 vuotislahjaksi. Peitto on aloitettu jo syksyllä 2006 ja sen olisi pitänyt valmistua jo huhtikuussa mutta ei myöhästynyt vuottakaan. Ainakin yhden asian opin tätä peittoa tehdessä. Saumanvarojen päältä ei kannata tikata käsin. Onneksi peitossa on puuvillavanuvuori joten hieman helpotti. Kankainakin on tavallinen puuvillalakanakangas jota olen värjännyt itse, joten kankaatkin ovat aika paksuja. Se ei helpottanut tikkausta. Tätä peittoa tehdessä tuli mieleen, että hinnasta johtumatta kannattaisi käyttää oikeita tilkkutyökankaita isommissakin töissä. Mutta se on taas rahakysymys kuitenkin. Peiton koko on 180 x 210.

Valkoisissa on esihuovutettua merinovillalevyä ja silkkiä.

Kirjavissa yksiväristä esihuovutettua merinovillalevyä ja päällä kirjavaksi värjättyä merinovillaa.

Nämä paidat on ommeltu etelän aurinkoon muuttavalle pienokaiselle. Unipussikin tuli tehtyä samasta materiaalista muttei tullut kuvauskelpoista. Oli sitten vaikea trikoo työstää.

Ensimmäistä kertaa koitin pesukonehuovutusta. Lankana Sandnes Fritidsgran ja puikot numero 5. Näiden tossujen ohje näyttää olevan tänään tulleessa Käsityökerhon lehdessä.

Tästä alkoi.

Ja tälläiset tuli.Eivät kovin onnistuneet. Tein ekaksi vaan yhden tossun jonka huovutin yksin ja siitä tulis lähes täydellinen, mutta tästä parista ei. Tämä pari on noin yksi vuotiaan koko. Jalkaosan tein 2 silmukkaa pidemmän kuin ohjeessa.

Keeppi kuopukselle samoilla väreillä kun ruskea Gvidi-Minan  takki.