Olin tänään Äitini luona ja taas oli hämmästelemistä. Viime viikolla kotisairaanhoito oli tuonut uutta lääkettä. Äiti oli muistanut heti, vaikka on jo varsin huonomuistinen, että on jo kokeillut sitä eikä sopinut. Sitä ei sitten jaettu dosettiin. Äidin vihkosta lukiessani sairaanhoitajan kommetti oli hieman alentuva. Lääkäri oli määrännyt lääkkeen kuulematta potilasta tästä asiasta. Lääke siis tuotiin ja Äiti jäi maksajaksi turhalle lääkkeelle. Eikä Äidillä tosiaankaan ole kuin pieni eläke. Siellä se nyt kököttää tarpeettomana kaapissa. Äiti on ollut nyt noin 10 kk kotisairaanhoidossa. Kertaakaan kukaan lääkäri ei ole tutkinut häntä. Uusinut vaan reseptit ja kirjoittanut uusia. Tai voi olla, että tämä lääke oli ensimmäinen uusi. En viitsinyt ruveta tutkimaan asiaa. Luulisi jo lääkärin ammattietiikan hiukan ihmettelvän moista asiaa. Jos Äiti pystyisi vielä omin avuin kulkemaan voisi hän tilata terveyskeskuksesta itselleen ajan vaikka joka kuukausi. Tiedän, että Turun kaupungin resurssit ovat rajalliset, mutta niin on Äitini terveys ja elämä. Kuka nämä päätökset tehneenä suostuisi sairaana tälläiseen kohteluun. Ei kukaan.

Tänään luin taas vihkosta, että missä mennään. Sinne oli sairaanhoitaja kirjoittanut, että oli löytänyt Äidin vihosta tiedon, että maaliskuussa tätä lääkettä oli kokeiltu. Siitä ei ole kuin noin 5 kuuukautta aikaa. Sen vertaa lääkäri ei ollut viitsinyt lukea Äidin tietoja. Oli sitten taas kirjoittanut jotain  muuta lääkettä ja kotisairaanhoito tilaa sitä apteekista. Olin niin myöhään Äidin luona, etten saanut sieltä enää ketään kiinni. Sitä lääkettä ei enää tuoda äidin kokeiltavaksi ja maksettavaksi.

Rahastetaan, muttei palauteta Äidille kuuluvia rahoja. Kesäkuussa huomasin, että kotisairaanhoitoa laskuttaa em. sekä kotipalvelu. Kuuden kuukauden ajan oli molemmista paikoista tullut lasku. Ja merkillistä, että eri suuruiset. Kun siitäkin soitin moneen paikkaan niin asia selvisi. Lupasivat, että heinäkuun aikana palauttavat liikaa laskuteetun summan. Tarkistin tänään Äidin tiliotteet jossa oli elokuun puoliväliin asti tapahtumat. Ei vielä rahoja näkynyt. Siitäkin saan taas soittaa. Toiset mokaavat ja minun puhelinlaskuni kasvaa.

Äiti on ollut monta vuotta yksityislääkärin, geriatrin, hoidossa. Mutta kun hän viime syksynä joutui sairaalahoitoon ja tuli sieltä heikkona kotiin, ilmoitti, että enää hän ei mene sinne. Aikoinaan Äidin sairastutta saimme velipojan kanssa tehdään pitkää uuvutustyötä, että saimme äidin yksityispuolelle. Siis Äidin uuvuttamista.

Nyt on Äitikin huomannut, että kaikki ei toimi. Ja pyysi minua tilaamaan ajan entiseltä lääkäriltään. Sinne menemme ensi viikolla. Huomenna saan taas soittaa moneen paikkaan ja ihmetellä tätä toimintaa. Toivottavasti saan lääkärin kiinni. Siinä yksi henkilö jolle soitan. Ja tietysti kotisairaanhoito ja heidän ylihoitajansa. Hänelle olen soittanut jo aiemminkin. Ja sitten terveydenhuollon ylilääkäriä koitan kiinni. Voi olla, että liian pieni ihminen hänen puheilleen. Näin on käynyt aiemminkin. Siis ihan tavallisen sairaalalääkärin kanssa. Joitakin vuosia Äiti oli sairaalassa ja todettiin, että 4 vuotta aikaisemmin oli tehty väärä diagnoosi ja tietysti väärä lääkitys. Sydämen vajaatoiminta oli diagnosoitu epilepsiaksi. Pyysin saada puhua hoitavan lääkärin kanssa. Sellaista päivää koskaan ei tullut, että lääkäri olisi minulle puhunut.