Olen kauan tiennyt, että ihmiset katsovat vaan omaan napaansa. Kaikenlaisia juttuja on sattunut kohdalle. Ja tänään oikein monta. Ystävä on reilu viikko sitten pyytänyt lukkoliikkeestä tarjousta valvontakamerasta. Tänään tuli soitto sieltä, muttei vielä mitään tietoa. Lähettää sitten joskus postissa. Ystävällä kun ei ole sähköpostia. Ystävä on hoitanut Isän auton kolarikorjausta. Isä oli vienyt auton neljä viikkoa sitten merkkikorjaamoon ja sieltä oli luvattu ottaa yhteyttä. Puolitoista viikkoa auton viennistä kävimme liikkessa hiukan kyselemässä miten ovat auton asiat. Vielä ei oltu tehty muuta kuin soitettu hinausauto. Auto kun tarvitsi siirtoa toiseen halliin.  Siitäkin oli kaksi päivää. Sitten työnvastaanotosta sanottiin, että on kahden kuukauden jono. Ja auto oli sen verran säpäleinä, että arveltiin korjaukseen menevän usiampi viikko.Enkä liioittele yhtään. Siitä paikasta Ystävä soitti tuttuun korjaamoon. Kaksi tuntia soiton jälkeen mekaanikko ilmoitti, että auto oli hinattu sinne ja oli pukeilla tarkastusta varten. Eilen ilmoitettiin korjaamosta, että tänään on vielä renkaiden mittojen tarkastus siihen erikoistuneessa paikassa. Aika oli kuulema tilattu ja auton saisi noutaa kello 16.00. Kaikki olisi valmiina. Mehän mennään sitten hakamaan menopeliä. Vaan rengasfirma oli sekoittanut ajanvarauksen ja pukeilla oli toinen auto riisuttuna. Ei sitä voinut siirtää. Ystävä soitti rengasliikkeeseen ja piti aikamoisen madonluvun asiasta. Sieltä sitten sanottiin, että auto laitettaisin heti valmiiksi. Kysyivät vielä auton merkin ja värin, jotta osaisivat ohjata auton heti pukeille. Musta Megano oli kyseessä. Kun Ystävä pääsi pihalle niin samaan aikaan pihaan ajoi valmoinen Megano. Se otettiin kuitenkin ensin. Värisokeutta.

Auto jäi sinne kolmeksi vartiksi. Paikka oli lähellä Äitini kotia, joten päätimme piipahtaa siellä. Huomasin, että lääkedosetti oli tyhjä. Hänellä käy kotisairaanhoito laittamassa lääkkeet aina viikoksi valmiiksi. Tai siis pitäisi käydä. Eli siis perjantaista asti lääkkeet ottamatta. Jotain oli itse hakenut kaapista. Eikä kotisairaanhoidolle voi soittaa kun arkipäivisin kello 12-13. Mikä sekin on aika merkillistä. Ja usein joutuu soittamaan lähes koko tunnin ennen kuin kukaan vastaa. Tai on siis varattu. Laitoin tietysti äidille lääkkeet ja huomenna pääsen antamaan palautteen. Äiti käyttää kielen alle laitettavia nitroja. Ja taas kerran ja toisenkin kerran on näin tapahtunut:  kun lääke on olllut lopuillaan, niin Äiti ainakin omien sanojensa mukaan on pyytänyt tuomaan useamman purkin kerralla. Kahteen viime kertaan on ilmestynyt yksi purkki sairaanhoitajan mukana apteekista. Äidillä kun pitää olla purkkeja joka huoneessa ja taskuissa, että tarvittaessa nopeasti löytyy. Viime perjantaina nitä olisi pitänyt tuoda lisää. Jätin sinne Äidin vihkoon asiasta merkinnän. Vaan eipä kukaan käynytkään.

Lopulta saimme Isän auton hänen pihalleen. Peltiseppä oli unohtanut tarkastaa valot. Yksi parkkivaloista oli pimeänä. Ja ne jotka eivät tiedä mitään autoista voin kertoa Ystävän antamilla tiedoilla, joka on alan ammattilainen, että ranskalaiset autot on rakennettu omituisesti. Polttimoa ei saanut siinä pihalla vaihdettua. Pitää kuulema irrottaa rengas ja lokasuoja. Mahtavan tyhmää. Autosta oli kolarin yhteydessä mennyt rengas rikki. Toimitimme korjaamoon jossain vaiheessa uuden renkaan. Mutta peltiseppä ei ollut viitsinyt laittaa rikkinäistä rengasta auton mukaan. Sekin pitää taas hakea. Ihan turhaa työtä ja ajoa ja bensan kulutusta.

Ostin vajaa vuosi sitten uuden silmälasit. Silloin minulla oli mukana oma suurentava peili. Tiesin aikaisemmilta kerroilta asioidessani eri silmälasiliikkeissä peilien puutteen. On niissä suurentaviakin peilejä, mutta aina väärän kokoisia. Näyttävät liian pienenä ja kerran jopa minun näkökyvylleni liian suurena Silloin annoimme vinkkiä peilien hankinnasta. En voi olla ainoa asiakas joka haluaa nähdä hyvin millaiset pokat on hankkimassa. Menimme tänään samaiseen liikkeeseen korjauttamaan pokien asento päähäni. Ystävä kysyi, että joko peilejä on hankittu. Samainen optikko, joka myi minulle aikoinaan lasit sanoi, ettei ole. Ei niitä tarvita. Ei tarvitse ainakaan minun mennä enää siihen liikkeeseen. Tästä tulee mieleen, että asiakkaat sietävät mitä vain. Ja liikkeellä menee liian hyvin kun ei tarvitse ottaa yhden pienen asiaakkaan toivomusta mitenkään huomioon. Olen eri silmälasikaupoissa huomannut saman välinpitämättömyyden mainitessani peileistä. Näillä silmälasien hinnoilla luulisi yrittäjillä olevan varaa hankki muutamia peilejä.

Täytyypä ruveta pistämään ylös kaikkia tälläisiä juttua. Niistä saisi varmasti ihan oman blogin.