Kunpa en eläisi kauhean vanhaksi ja menettäisi muistiani. Ystävän Anoppi eli Äitini on kovin huonomuistinen. Se on aika rasittavaa kun toinen ei muista. Tänään Äiti soitti ja kertoi kukkaronsa olevan kateissa. Hän ei käy enää missään, joten se ei ole voinut unohtua mihinkään. Hän on luultavasti laittanut sen vaan johonkin muuhun kuin tavanomaiseen paikkaan. Itse sanoi, että voi olla oikeassa laatikossa, mutta hän ottaa sen pois etsimisen ajaksi. Onneksi hieman huumoria löytyy vielä Äidiltä. Täytyy huomenna mennä etsimään sitä. Käyn luvattoman harvoin Äitini luona. Isäni luona käyn vain pari kolme kertaa vuodessa. Molemmat asuvat alle kymmenen kilometrin päässä kodistani. Isäni kanssa minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia välejä, ei huonoja eikä hyviä. Joskus aikoinaan kun Lapseni olivat pieniä ja olimme heidän isänsä kanssa kylässä Isäni luona, niin hänen puhelimensa soi. Tietysti vastasi ja sanoi hetken päästä, ettei hänellä ole vieraita vaan vävy perheensä kanssa. Se hieman kertoo Isäni asenteesta minuun. Oikeastaan minulla ei ole yhtään hyvää muistoa Isästäni. Ei hän ollut paha mies, ankara vain. Ei niin ankara, että olisin saanut selkäsaunaa. Isoveljeni kyllä saivat aikanaa risusta kunnolla. Minusta oli aikoinaan luultavasti kasvamassa vasenkätinen pieni tyttö. Isä vaan ei antanut minun esimerkiksi noukkia viinimarjoja kiertäen pensasta väärinpäin. Siis hänen mielestään väärinpäin. Jotkut asiat teen vieläkin mieluummin vasurilla. Ehkä tuosta johtuen käsialani on aina ollut kaameaa.

Sitten minun Anoppini eli Ystävän Äiti. Ei se hänenkään muistinsa kovinkaan tarkka ole. Mutta siellä muut ihmiset tekevät lähes kaiken. Hänellä on iso puutarha, joten siellä on mukava käydä keväällä ja kesällä ja ihailla kaikenlaisia erilaisia kukkia ja kasveja. Ja syksyllä saa nauttia vähäistä marja- ja omenasatoa. Käymiseen vaan liittyy velvoite. Ystävä ja minä pidämme sen puutarhan kunnossa. Ei se ole ollenkaan hassumpaa puuhaa, mutta kun käymme sielläkin harvakseltaan, niin työtä on aina riittävästi. Varsinkin näin keväällä.

Tänä keväänä tuntuu olevan kaikenlaista puuhaa stressaamiseen asti. Muutto on päällimmäisenä. Pakkaaminen ja kahden asunnon pesu. Puutarhatyöt Anoppilassa. Ja sitten Ystävän talo ja puutarha on pidettävä puhtaana ja siivottuna kaiken aikaa myynnin takia. Ikkunatkin on pesty monta kertaa tänä keväänä. Tänään viimeiksi. Ja niitä on paljon. Tänään kyllä huijasin ja pesin vain ulkopuolelta ne lasit joihin paistaa sunnuntaina näytön aikana aurinko.