Huhtikuun lopulla ilmoitin Elisalle uuden osoitteeni laajakaistan siirtoa varten. Siellä on kuuden viikon toimitusaika. Hyvittivät kyllä kuukauden maksun, muttei se minua lämmitä. Nyt olen katsomassa Pikkumiestä, kun Miniä lähti kampaajalle. Pikkumies nukahti ja olen Miniän koneella.

Kotonani on täysi kaaos. Elän pahvilaatikkojen keskellä. Toki olen ehtinyt purkaa jonkin verran. Itseasiassa keittiö on lähes kunnossa. Aamulla olin siivoamassa vanhassa kodissa. Kummasti aikaa tärveltyy täysin tyhjänkin huoneiston siivoamiseen. Onneksi pesin kaapit sitä myöten kun  tyhjensin niitä. Pitäisi asuessa siivota useammin ja paremmin joka nurkka ja huonekalujen alta, niin lattiat eivät olisi niin likaiset muuton koittaessa. Mutta kaikki muu tekeminen, kuin siivoaminen on paljon hauskempaa. Ja uudessa kodissa on on ollut roppakaupalla siivottavaa. Sielläkin on siivous vielä kesken. Ja sen loppusiivous jää Turkin loman jälkeiseen aikaan. Olisi kyllä ollut mukavampi tulla siistiin  kotiin takaisin. Yleensä laitan puhtaat lakanatkin sänkyyn ennen matkalle lähtöä, että kotiin olisi kiva tulla. Tällä kertaa painan vaan oven kiinni ja koitan unohtaa sekasotkun.

Miniällä oli eilen syntymäpäivä ja matkalla tänne pysähdyin kukkakioskille. Kuka olisi markka-aikana kehdannut pyytää parista gerberasta ja sellaisesta auringonkukan näköisesta kukasta lähes 90 markkaa. Kyllä, kimppu maksoi 15 euroa. Kun olin maksanut sen, niin ajattelin, että olisi kannattanut antaa se rahana. Ovathan kukat kauniita, mutta sillä rahalla olisi saanut jotakin  muutakin hiukan kauemmin säilyvää tai ravitsevampaa. Toivottavasti se antaa Miniän silmille iloa.