Tyypillinen turkkilainen aamiaiseen kuuluu kahvi, kutunjuusto, tai se voi olla lehman- tai lampaanjuustoa. Kaikki ovat vahan samannaköisia kuin suomalainen kotijuusto. Lehmanmaidosta valmistettu on kaikkeýn halvinta, mutta yhta hyvaa kuin muutkin. Vain erimakuista. Siis kahvin ja juuston lisaksi oliveeja, valkoista leipaa ja tomaatteja ja kurkkua. Yllattavan hyvalta valkoinen leipa maistuu, vaikkei sita juuri kotona syö. Ehkapa juuri siksi. Oliivit taas ovat huippuhyvia.

Lounas oli taas hyva lokantassa. Riisia, papu- ja hernepataa. Salaattia ja tietysti sita leipaa, jota tuodaan enemman tai vahemman paikasta riippuen. Teimme pitkan skootteriretken lahikyliin. Niissa nakee aitoa turkkilaista elamaa ja meininkia.

Tuossa iltasella tehdessamme lahtöa tanne nettikahvilaan ovikello soi. En tieda oliko onni vai ei kun olimme viela paikalla. Oven takana oli joku keraamassa sahkölaskuun rahaa. Puhui vain turkkia. Ei syntynyt yhteisymmarrysta. Virkailýja haki paikalle englannintaitoisen ihmisen jostain. Asunnonvalittajaa emme saaneet kiinni. Työkaveri sanoi jaaneen aitiyslomalle. Lupasivat katkaista sahköt jos ei maksua kuulu. On kuulema vuoden maksut hoitamatta. Asunnonomistajahan on taalla paikalla vain muutaman viikon vuodessa. Mutta koski vain rappukaytavan valoja ymmartaaksemme. Onneksi asunnossa on kynntilöita ja tulitýkkuja. Annettiin asunnonvalittajan numero sille englantia puhuvalle kaýffarille, joka toivottavasti jatkaa asian hoitamista. Meilla on onneksi hotellihuone varalla.