Aurinkoa

Qvidi-Mina takki. Taitaa olla jo seitsemäs. Tämä on esikoiselle. Tein takin valmiiksi asti vaikka luulen, että hihat ovat ruudun verran liian pitkät. Sovittamaan en päässyt. Täytyy sitten vaan korjata jos näin on.

Sopivia nappeja ei omasta varastostani löytynyt, joten virkkasin napit. Taitavat olla kaikkein parhaimmat tähän takkiin. Saas katsoa miten saan pidettyä takin puhtaana kun takille ei suositella pesua koska on koottu palasista. Talvisin ehkä jos tänne etelään joskus vielä saataisiin lunta, voi kieritellä lumihangessa. Onneksi villa puhdistuu tuulettamallakin.

Keeppi kuopukselle samoilla väreillä kun ruskea Gvidi-Minan  takki.

Upa pyysi kommenteissa lähikuvia takista. Värit eivät vaan onnistuneet.

tämä kolmas Gvidi-Minan tapaan tehty takki. Aloitin sen helmikuussa ja tänään sain napit ommeltua. Koristepistojen tekoon meni yli 15 tuntia. Seuraavan takin koitan kellottaa kokonaan. On kiva tietää miten pitkä aika menee erilaisiin projekteihin.

ei tullutkaan toiseen Qvidi-Minan tapaan tehtyyn takkiin. Vaan tulikin jostain vanhasta  nahkatakista poistetut nahalla päällystetyt napit.. Pääsin paljon vähemmällä ja aina tulee hyvä mieli kun pääsee hyödyntämään omia varastojaan.

Tässä takki edestä ja takaa. Näitä takkeja on niin hauska tehdä, että olen jo kerännyt seuraavaan takkiin langat. Ruskeasävyisiä.

Sain villatakin valmiiksi. Tässä kuvia. Alkuperäisessä takissa on yksi nappi ja vyö mutta itse laitoin 3 nappia, jotka ovat värjätty sarvea. Jätin myöskin taskut pois. Ehkä laitan sisäpuolelle yhden taskun. Pääntien rakensin myöskin erilaisen. Kvidi-Minan takin helma ja hisansuut ovat suorat minun taas salmiakkikuviota.

Gullkronasta saa ostaa takin ohjeen  ja siinä samalla saa tietoa Kvidi-Minasta. Tässä muutama valikoitu tieto. Ehken saa kirjoittaa koko juttua. Oikea nimi on Augusta Wilhelmina Johansson. Hän eli 1870-1941. Mina oli kyläläisten mielestä kummajainen. Käytti jopa pitkiä housuja. Hän eli käsitöitä tekemällä. Hän ei käynyt koulua mutta osasi lukea. Mina jätti käsityönsä perinnöksi Kuitian kartanon, joiden mailla asui, vapaaherratar Maggie af Heurlinille. Joka onneksi lahjoitti ne Paraisten Kotiseutumuseoon. Takki on vieläkin siellä. Olen itse nähnyt sen. Ja se on hyväkuntoinen. Sitä sai jopa puuvillahanskat kädessä koskea ja valokuvatakin sai.

Ohjeessa lukee vielä: Takki vaatii huolellista suunnittelua ja tarkuutta lukuisissa pienissä yksityiskohdissa. Työ vaatii myös hyvää virkkaustaitoa. Mikäli kärsivällisyys riittää, tuloksena on ainutlaatuinen käsityöaarre.

Gullkronasta voi tilata itselleen taki n monissa eri väreissä. Muistaakseni hinta oli yli 800 €. Tarvikepaketin hintakin oli huimat 180 €. Itse käytin kymmentä erilaista lankaa, joista yhtä ostin tätä työtä varten. Kaikki muut löytyi kotoa.

Yksi takkikurssilainen oli tehnyt jo takkinsa valmiiksi ja yhdeltä puuttui vielä hihat. Muiden osalta takit olivat vielä aika alkuvaiheessa. Jotkut vasta virkkasivat paloja ja toiset yhdistivät niitä. Luvan saaneena laitan edellämainittujen kuvat tänne. Keskeneräisen takin värit ovat vääristyneet mutta kuitenkin kuvat näyttävät miten monimuotoinen takki on.

Enää puuttuu virkatut väliosat hihansuiden suikaleiden väliin ja etukappaleiden ja pääntien reunat.

Osa sivusaumoista on ommeltu kiinni. Perjantaina on kurssipäivä joten saan viimeiset valmistusohjeet. Saan takin varmaankin valmiiksi juuri sopivasti syksyn ilmoihin.

ja sitten ovat palat koossa ja voin alkaa tekemään siitä takkia.

Nyt näyttää takki tältä. Vielä täytyy myöskin virkata paloja edelleen. Mutta mukavaa puuhaa.

Olen päässyt jo aika pitkälle neulejakun kokoamisessa. Mutta nyt tuli taukoa. Pitää virkata noin 80 palaa lisää. Osaksi värisuunnitelman muutoksesta ja osaksi omasta töppäyksestä.

Neuletakin kokoaminen jatkuu. Palojen järjestyskin muuttui kokoamisen alkuvaiheessa. Teinkin pääntiehen tumman reunan, jota ei ole alkuperäisessä takissa. Siitä johtuen pitää virkata paloja lisää. Ja joitain jää käyttämättä tähän takkiin. Tuleepa niistä sitten vaikka nukenpeitto.

Ompelin tänään takin paloja yhteen tuon 2 tuntia ja yllättävän ripeästi takki edistyy. Siinä ajassa sain 45 palaa yhteen, vaikka ohjetta pitää seurata tarkoin. Että oikeanväriset palat tulevat kohdakkain.

Tänään sain villatakin palat valmiiksi. Laskin ohjeesta, että tuon verran tarvitsen. Voipi olla, että vähempikin riittää. Palat olisi hyvä olla suurinpiirtein yhdistettynä seuraavaan kurssitapaamiseen mennessä eli 31.8. Tuskin on. On kaikenlaista muutakin puuhaa. Takkiin tulee neljää erilaista tilkkua. Kunkin koko 5 x 5 cm. Osaan toki yhdistellä palat ohjeenkin mukaan mutta kurssilla olisi sovitusta jota on vaikea tehdä yksin kotona.

Eilen oli liian kiireinen päivä. Ensin aamulla kello 10 turkin kielen tunnit. Sieltä suoraan Työväenopiston kurssille, jonka ensimmäinen kerta oli joskus maaliskuussa. Kurssilla tehdään pienistä virkatuista lapuista villatakki Gollkronan valmistaman mallin mukaan. Esikuva on siis Qidi-Minan tekemä takki.

http://www.gullkrona.fi/fi/index.html

Minun takkiini tulee arviolta 400-450 palaa, Nyt olen virkannut noin 150 palaa. Otan taas virkkuuvälineet Turkin matkalle mukaan niin kuin viime kerrallakin. Alumiininen virkkuukoukku menee Ystävän taskussa turvatarkastuksesta läpi. Eikä lentohenkilökunta siihen sitten enää puutu, vaikka minulla onkin pieni metallinpuikko mukana. Lähdemme Alanyaan viikon päästä kahdeksi viikoksi. Mennen tullen on monta tuntia aikaa virkata. Takin palat olisi tarkoitus saada kesän kuluessa valmiiksi ja koota se. Sitten syksyllä kun kurssi taas kokoontuu niin viimeistelemme sen ja teemme tarvittavat muutokset.

Kurssin jälkeen menimme Ystävän kanssa uuteen kotiin. Hän vaihtoi kylppäristä homeiset silikonisaumat uusiin. Ja keittiön tiskipöydän sauman uusi kanssa. Minulta tuli lähes itku kun vedin lieden pois paikaltaan. Sen takaa ei oltu siivottu vuosikausiin. Kyynelten lisäksi tuli pahaolo kun oli niin kamalan näköistä. Lattialla oli paksu kerros kaikenlaista kuonaa. Sekä seinät ja lieden reunat kaikenlaisessa töhnässä. Pakkeliraudalla puhdistin enimmät kohdat. Niihin jätteisin ei mikään rätillä pyyhkäisy riitä.

Illalla koitin urakkavauhti pakata tavaroita koska huomenna tulee muuttoväki ja kaikki pitäisi saada muutettua. Eilen tuli jo Wtytär kaverinsa kanssa. He menivät uuteen kotiin yöksi. Wtytär kertoi siivoavansa liettä iltapuhteiksi. Hyvä jos kerkiäisi  edes jonkun kohdan puhdistaa. Tänään aamupäivällä tulevat vanhaan kotiin ja Wtytär leipoo äitienpäiväksi kakkupohjan. Ja huomenna koristelee. Käyn tätnään torilta hakemassa siihen mansikoita. Myynnissä on espanjanlaisia, mutteivat ole olleenkaan niin komeita joita Turkissa söin. 

Parasta huomisessa muuttopäivässä on kun saan koko perheeni samaan tilaan. Vaikka se onkin edestakaisin kulkemista, mutta sitten kun tavarat on muutettu niin lämmitän kanakeiton ja jälkiruoaksi on mansikkakakkua.