En ole mikään ihmeellinen ruoanlaittaja mutta olen oppinut Ystävän myötä pitämään siitä. Hän kun on kaikkiruokainen. Lauantain ruoka oli kyllä pohjanoteeraus. Stytär ilmoitti viime viikolla, että tulevat, kaikki lapseni, juhlistamaan syntymäpäivääni lauantaina. Oli jo koko viikon sellainen olo, ettei hotsita ruoanlaitto. Lapset eivät olisi välittäneet vaikkeivat olisi ruokaa saaneetkaan. Luulen niin. Koitin löytää jostain innon kokkaamiseen. Löysin vokkikeittokirjasta ohjeen kalacurryyn, jota noudatin orjallisesti. Hankin kaikki tarvittavat mausteet ja sen sellaiset. Ikinä en ole tehnyt niin pahaa ruokaa. Ulkonäkökin oli kaamea. Stytär kyllä blogissaan kirjoitti, että äiti laittoi hyvää ruokaa. Sujuvaa valehtelua. Sunnuntaina kun lämitin sitä Ystävälle ja itselleni niin totesimme, että vielä pahempaa kuin lauantaina. Loppu jouti vessanpönttöön. Tästä lähtien ohjeita lukiessa niin katson vaan parhaat palat ja käytän mielikuvitusta. Kalacurry saa jäädä unohduksiin. Toivottavasti perhe uskaltaa joskus jatkossa vielä syödä luonani.

Hetki sitten sain merkillisen allergiakohtauksen. Muuksi sitä en voi keksiä. Olin jo yli tunnin istunut sohvalla ja virkannut. Ystävä soitti ja tietysti vastasin. Samalla tulin hieroneeksi toista silmääni. Samalla alkoi hirvittävä kirvely eikä silmää voinut enää avata. Ja vesi alkoi valua solkenaan. Ryntäsin vessaan. Ajattelin, että käsissäni oli jotain. Pesin käden ensin saippualla ja sitten aloin valuttaa vettä silmiini. Eikun paheni. Enää en voinut avata kumpaakaan silmääni ja vedet valuivat. Sitten vaan kärsin ja odotin mitä tapahtuisi. Olin Ystävän kanssa koko ajan puhelimessa. Hän arvioi, että koko episodiin meni noin 10 minuuttia kunnes oireet helpottuivat ja sitten loppuivat.