Löysin eräänä päivänä kirpikseltä valmiiksi leikatut housut, kokoa 80 cm. Ompelin ne Pikkumiehelle. Napit löytyivät omasta varastosta. Ovat vuodelta 1990. Muistan ne siitä kun silloin opiskelin artesaaniksi ja ne ovat päällystetty kankaalla, joista tein silloin oppilastyönä housut itselleni.  Ja päällystin muutaman varanapin. Näin ompelijalla on kaikki mahdollinen säilytettynä. On sitten mistä ottaa. Taas pakatessa nappejani mietin, että mistä kaikki tuhannet nappinit löytävät paikkansa. Ollessani pieni ja  katsellessani Äidin nappilaatikoita ajattelin,  että onpa paljon nappeja. Eikä Äidillä ole kuin korkeintaan 5 laatikollista erilaisia nappeja. Niitäkin havittelen. Siellä kun on varsin vanhoja yksilöitä. Tiedän, että saisin ne senkun vain pyytäisin. Äiti ei enää niitä tarvitse, mutten minäkään. Aikoinaan somistin asujani erilaisilla napeilla. Eräässä paitapuserossa oli edessä monessa rivissä erivärisiä paidan nappeja. Yhdessä gollegepuserossa oli ommeltu napeista näyttävä kaarroke. Se pusero painoi aika tavalla. Kun tulivat vanhoiksi niin purin taas napit talteen.

Tätini oli aikoinaan töissä Säkylän Huovinrinteen pesulassa  ja sieltä jäi kotiinviemiseksi eilaisia armeijan nappeja. Hän ompeli niistä taulun. Minäkin sain aikoinaan niitä erikoisia nappeja, mutta jostain syystä niitä ei enää ole. Muistan yhden punaisen neulejakun johon laitoin niitä ja sen mukana ovat poistuneet varastostani. Tätini ompeli myöskin taulun vanhoista piipuista, joita löytyi varusmiesten pesulaan tuomien vaatteiden taskuista. Sellaisten, joita varusmiehet eivät koskaan kyselleet.