Lampötila on noussut joka  paiva yli kolmenkymmenen, joten ei ole pallellut. Taytyy tunnustaa nyt kun on enaa 3 paivaa matkasta jaljella, etta on mukava suunnata lauantaina kohtý kotia. Jos lento on ajassaan niin olen kotona alkuiltapaivasta. Siella pahvilaatikoiden keskella. Saapi jatkaa tavaroiden jarjestamista.

Kylla asuntoasuminen voittaa hotelliasumisen. Olemme saaneet olla miten haluamme ja kahvit on ollut helppo keittaa silloim kun janottaa. Olemme kerran Turkissa olleet varsinaisessa hotellissa, joka oli Ystavalle tuskaisaa. Siella kun ei voi sailyttaa minkaanlaisia elintarvikkeita. Han kun syö parin tunnin valein . Jopa öisin usein valipalaa valvomisen keskeyttamiseksi. Huoneistohotellit ovat parempia kun niista löytyy pienoýiskeittiö.

Olemme olleet jo kolme paivaa ýlman skootteri. Maanantaina meille oli varattu sukellusretki. Siis ystavalle oli, mina olisin ollut vaan siivestaja laivalla. Mina kun tarvitsen pohjan jalkojeni alle ja nenanpaani veden pýnnan ylapuolelle. Olisihan siitakin kunnon hinta otettu. Meille annettiin ukaasi saapua tiettyyn paikkaan aamulla 9.20, josta bussi noutaisi meidat. Kello 10.30 tulý kaveri ilmoittamaan, etta retki on peruttu. Tiistaina olisi seuraava. Olimme maksaneet jutun etukateen. Olen ihan ylpea itsestani kun meilta kysyttiin, etta kuka sukeltaa, niin sanoýn, nobody, never wýth you. Joutuivat maksamaan tietty rahat takiýsýn. Ei siina mitaan jos joutuvat peruttamaan vahaisen osanottajan maaran vuoksi. Mutta odotuttaminen harmitti. Taalla tapaamamme suomalaiset ovat moneen kertaan sanoneet meille, etta jos sopii turkkilaisen kanssa tapaamisen vaikkapa kello kahdeksi, niin kolmelta voi ruveta odottamaan. Taalla varmaankýn on sellainen tapa, mutta me voimme elaa taallakin saannöllisesti. Tuskin taallakaan työnantajat suostuvat odottamaan työntekijöýtaan tuntýtolkulla. Tiedan, etta maassa maan tavalla. Vaikka olemmekin lomalla, emme siltikaan suostu siihen, etta aikaamme ei arvosteta. Mekin olimme ajoissa, meita ei olisi tarvinnut odottaa. Tuskin olisivatkaan.

Tuo askeinen oli vain pýkkujuttu hyvien juttujen joukossa. Tanaan löysýmme ns. laatýkkokaupan. Takalainen Lýdl. Tavara kolmasosaa halvempaa kuin pikkukaupoissa. Toisaalta taas olemme saaneet hyvaa palvelua naapurikaupoissa ja erinnaisia neujoja ja opastuksia. Nýýta eý taatusti saa kiireiselta kassalta. Joten pitaa miettia mista maksaa. Isossa kaupassa ei kukaan olisi kysyttaessa kerinnyt kertomaan meille kunkin tavaran turkinkielista nimea. Joistakin ostoksista olemme viela saaneet ohjeet mita niille voý tehda. Naapurikaupan omistaja kun antoi meille maistiaisiksi omelettia eraana iltana ja palauttaessaný astian niin sanoi itse tehneensa sen ja lupasi Ystavalle opettaa saman. No Ystavahan ei laita ruokaa. Osaa keittaa kahvin, kaurapuuron ja kananmunia.