Viime syksnä tajusin ottaa aurinmaalaustarvikkeet Alanyaan mukaan. Siellähän sitä aurinkoa ja valoa riittää. Kankaista tuli mahtavia. Tällekin matkalle otin värit ja kankaat mukaan. Tämä värjäys on siitä mielenkiintoista, ettei koskaan voi varmasti tietää mikä on lopputulos. Eikä taatusti saa toista kertaa samanlaista. Nyt värjättyja kankaita on jo paljon, eikä kaikille ole vielä, ei edes murto-osalle, löytynyt käyttökohdetta. Mutta ainahan ompelijalla ja tilkkuilijalla etenkin on kaapit täynnä kankaita odottamassa käyttöä. Ja kun uuden työn aloittaa niin aina puuttuu kuitenkin yksi tai kaksi sopivaa kangasta. Sitten vaan kangaskauppaan. Sieltä tietysti löytyy jotain aivan ihanaa. Ehkei käsillä olevaan työhän niin joskushan sitä voi tarvita periaatteella.

Haavena ollut tehdä itsellekin tilkkuista päiväpeitto. Yleensä tillkutyöni kulkeutuvat lahjoiksi, joten tästä huushollista niitä ei oikein löydy, joitain pieniä lukuunottamatta. Päätin tehdä itselleni punasävyisen peiton ja värjäsin ensimmäisen palan. Käytin paikallisia kasveja. Pienet kuviot ovat turkkilaisten jättisuurten masikoiden lehtiä. Ne ovat uusiokäytössä syödyistä mansikoista. Suuret lehdet katkaisin eräästä suuresta puusta. Mikähän lienee. Ainakin senkailtaisia puita oli paljon ympäriinsä. Ei siis mikään viljelty eikä varmasti harvinainen. Ehkei neljän lehden raastaminen vaikeuta puun kasvua.

69748.jpg69750.jpg

Värjäsin erilaisin rypytyksin ja eri värein ja kaikenkokoisia paloja. Kaikissa oli aina suuri riemu oikoa rypyt ja katsoa mitä oli saanut auringon kanssa aikaiseksi.

69747.jpg69746.jpg