Olen tanssinut muutaman sadan eri miehen kanssa aikoinani, mutta koskaan en ole ollut niin tylsää seuraa partnerilleni kuin eilen. Tanssikaveri nukahti. Tai oikestaan se oli oikeinkin mukavaa. Kyse nimittäin oli Pikkumiehestä. Yhdessä ollessamme Pikkumies haluaa aina musiikkia ja syliini tanssimaan. Eilen vaan uni yllätti kesken kaiken.

Neljä paastopäivää takana. Kiloja on tippunut vaivaiset 3. Minun kiloillani olin odottanut suurempaa saavutusta. Pitää vaan sitkeästi jatkaa. Eilen oli vaikein päivä tähän asti. Jos olisin vaan kotona tyhjien ruokakaappien kanssa, olisi helpompaa. Mutta jotkut asiat täytyy hoitaa näiden seinien ulkopuolella. Eilen illalla Tilkkukillan tapaamisessa tuli niin kova nälkä, eväsjuomista huolimatta, että tulomatkalla piti pysähtyä kauppaan ostamaan salaattitarvikkeita. Kotiin päästyäni ei kuitenkaan enää tehnyt mieli. Ja siellä ne nyt odottavat jääkaapissa. Aamullakaan ei ollut yhtään nälkä. Mutta taas on lähdettävä liikkeelle. Meillä on Ystäväni kanssa nyt aamupäivällä turkin kielen tunti, tai se kestää puolitoistatuntia. Siinä ajassa ehtii tulla nälkä. Sen jälkeen pitäisi vielä piipahtaa Äitimuoria katsomassa. Ja sillä ihmisellä on niin kova tapa tyrkyttää kaikenlaista syömistä, että etukäteen hirvittää.