Olen varmistanut muuttoon osallistuville äitienpäivän. Edellisestä muutosta on 2 vuotta enkä enää muistanut miten kammottavaa voi olla pakkaaminen. Ei minulla muuten olisi tavaraa kovinkaan paljon, mutta käsityöläisenä pakattavaa on helkkarin paljon. Yksi koko iso huone on varattu vain niille tavaroille. Ja sitä on paljon. Huovutusvillat ja siihen liittyvät oheistarvikkeet, tilkkukankaat, askartelu, yleinen ompelu, neule- ja virkkauslangat, värjäystarvikkeet, kirjansidontapahvit ja -paperit, liimat ja muut jutut ja kaikki mikä on tarttunut vuosien mittaan, että tuota vielä tarvitsen vielä joskus. Nuoriso on säästänyt minulle kaikki vanhat farmarihousunsa, joista kertyi kaksi pahvilaatikollista, jos vaikka niistä syntyisi jokin juttu tulevaisuudessa. Myös kaksi laatikkoa tuli vanhoista pellavasäkeistä. Nekin ovat kulkeneet mukanani monessa muutossa,  noin 25 vuotta. Jotakin niistä on syntynyt vuosien kuluessa, mutta paljon on vielä jäljellä.  Kaikista muista tavaroista pystyn luopumaan, mutta käsillä tekemiseen tarvittavat tavarat eivät liiku mihinkään huushollistani. Kerran tein ullakollani kangaslaatikoilleni suursiivouksen ja heitin kaikki pienimmät kangasnyssäkät pois. Etupäässä siinä oli erilaisi puuvillakankaita, joista olin ommelut Lapsilleni vaatteita. Ompelin aikoinaan lähes kaikki Lasteni vaatteet. 1970-1980-luvuilla vielä kannatti ommella. Ei ollut mitään halpisketjuja, eikä kirpputoreja. Eikä mennyt kuin pari vuotta kun aloitin tilkkutöiden tekemisen. Ja siihenhän kaikkein oivallisen kangasmateriaali on puuvilla. Silloin kyllä harmitti.

Tähän asiaan koitan tehdä  muutoksen tällä kertaa. Jos pystyisin antamaan työttömien kirppikselle edes joitakin kankaitani, joista ei ole tullut kolmenkymmenenvuoden kuluessa mitään. Olen vienyt sinne kaikenlaista tavaraa, jota en ole tarvinnut aikoihin. Astiat ja muut sellaiset eivät ole minulle kovinkaan tärkeitä. Vanhat vaatteeni, tai eivät sen vanhemmat kuin 5-6 vuotta olen myöskin säilyttänyt. Luulen joskun vielä mahtuvani niihin, Jos en, niin teen niistä vaikka tilkkutöitä ja muistelen niitä katsellessani ohutta varttani.