69759.jpg

Viikon lomamatka takana. Lämpöä ja aurinkoa riitti. Ja hyvää ruokaa. Ensimmäisillä matkoillamme Turkissa pysähdyimme syömään vaan jossakin. Eli ne olivat turisteille tarkoitettuja ruokapaikkoja, ns. kansainvälisiä ravintoloita. Kaikki ruoka maistui joka paikassa samalta. Onneksi vuosien kuluessa ymmärsimme mennä syömään sinne missä paikallisetkin ruokailevat. Turkissa ne ovat pieniä, sivukaduilla olevia baareja,  paikallisella kielellä lokanta. Niissä on ruoka valmiina suurissa astioissa, joista saa valita mieleisensä. Yleensä 3-6 eri lajia. Tästä johtuen ruoka on valmiina pöydässä melkein saman tien. Liharuokia tai kasvisvaihtoehtoja. (Siirryttyämme paikalliseen ravintoon ei ole ollut vaikeuksia vatsan toiminnan kanssa, kuten ennen oli. Eikä kuitenkaan ole koskaan saatu  minkäänlaista vatsatautia.)  Ja niissä ruoka on tosi hyvää. Ei mitään ranskalaisia perunoita rasvoineen. Paljon vihanneksia sekä kypsennettynä, että tuoreena salaatissa. Alkuun tuodaan aina valkoista leipää. Leivän muoto vaihtelee lokantan mukaan. Turkissa kelpaa tarjota kasviksia, koska Etelä-Turkissa kasvukausi kestää läpi vuoden. Tulee monta satoa. Nyt olivat mansikat juuri kypsyneet. Suurimmat mansikat jotka mittasin olivat noin 5-6 cm korkeita. Ympärysmittaa en huomannut ottaa mutta pulleita olivat. Kuvassa mukana palasokeripakkaus antamassa koosta vihjeitä.

69753.jpg69756.jpg69758.jpg69757.jpg

69757.jpg

Kauppahallissa kävimme lähes joka päivä tuoksuttelemassa hedelmien ihanaa makeutta. Ja tietysti ostoksia tehden. Siellä myydään kymmenittäin erilaisia syötäviä juttuja joista emme tiedä mitään. Ei nimeä eikä miten niitä käytetään. Vuosien aikana olen oppinut tunnistamaan joitain uusia juttuja. Tänä keväänä opin tunnistamaan tuoreen mantelin, jota myydään kuorineen. S tilasi niitä meiltä tuliaisiksi. Sekä tuotiin hänelle kevään uusia luumuja. Paikalliset luumut ovat miehen peukalon pään kokoisiä pyöreitä palloja. Miniälle toin maistiaisiksi mulperipuun hedelmiä. Ne ovat kuin mustia vadelmia venytettynä pitkäksi. Pehmeitä, hentoja ja huonosti säilyviä. Vuorokauden kuluessa löytyi jo parista marjasta hometta. Miniä sanoi niiden maistuvan omenalta.

69754.jpg

 

Appelsiina- ja sitruuna sato oli juuri kypsymässä. Pysähdyimme vuoristossa tien viereen pystytettyyn katokseen. Siellä oli myytävänä appelsiinejä, paikallisia pieniä banaanejä ja monenlaista  muuta tuoretta. Pyysimme pari lasillista appelsiinimehua. Nuori nainen puristi sitä meille ihan tavallisella käsin toimivalla sitruunapuristimella. Hän pyysi niistä 3 liiraa. Annoimme viisi ja saimme vielä mukaamme pussillisen monenlaisia hedelmiä. Siinä taas näkyi turkkilaisten ystävällisyys. Viisi liiraa on noin 3,50 €.

Tällä matkalla myös huomasi suuren eron aikaisempiin. Aina Turkissa saa ystävällistä kohtelua ja palvelua. Mutta nyt muutaman kuukauden turkin kielen opiskelun jälkeen saatoimme puhua tai ainakin käyttää paikallisia sanoja ja sen vuoksi kohtelu oli jos mahdollista vielä parempaa. Turkkilaisista oli ihmeellistä, että joku ihan opiskelee heidän kieltään. Meiltä kysyttiin parissa paikassa, että asummekoTurkissa. Taitaa olla harvinaista, että turistit käyttävät turkin kieltä. Oli mukavaa kun ymmärsi erlaisia juttuja, vaikkapa vaan tienvarsi-ilmoituksista. Ja pikkukylissä, joissa puhutaan turkin lisäksi vain  saksaa, jota me emme osaa, oli hienoa tulla ymmärretyksi paikallisella kielellä.