Yhden paastovuorokauden painosta lähti tosiaankin 1,4 kg. Tietysti se on nestettä, mutta hyvä siitä on päästä eroon. Olin täydessä unessa kun puhelin soi äskettäin. Jotenkin ruoan puute eilen sai minut valvomaan miltei aamukahteen. Naapuri sieltä soitti, että olisi tilaamani pikkuleivät leiponut. Anopilleni kun makea maistuu. Painaakin varmasti 130 kg ja pituutta alle 160 centtiä. Onneksi poikansa, joka on Ystäväni, on ihan normaalin kokoinen. Ilman miesten yleistä vatsaakin.

Ihan hyvin voisin syödä aamiaisen, mutta nälkää en ainakaan vielä tunne. Onneksi Pikkumies tulee kohta hoitoon kolmeksi tunniksi, niin on taas muuta ajateltavaa. Saamme leikkiä ja lukea. Ja kaikkein mieluisin puuha Pikkumiehellä on musiikin kuuntelu ja sen mukana tanssiminen.

Jossakin välissä tarvitsisi ehtiä syventyä turkin kielen opintoihin. Perjantaina on taas tunnit. Opettajamme S muistuttaa aina lukujen tärkeydestä. Mikä me tietysti itsekkin tiedämme erittäin hyvin. Eikä turhaan kannata maksaakaan yksityistunneista, jos ei jaksa työskennellä kotona.