Paistoin tänään hiukka lihapullia. Puolet menee Äidille ja puolet Anopille. Kumpikaan kun ei enää viitsi itse tehdä ja molemmat tykkäävät niistä. Kaupassa oli 30 %:n alennuksella jauhelihaa, jonka viimeinen myyntipäivä oli tänään. Ostin sitä 1,4 kg. Kolme pussia sipulikeittoaineksia, 3 purkkia kermaviiliä ja hiukan korppujauhoja. Aineet vaan yleiskoneen kulhoon ja kone käymään. Ja tietysti siihen taikinaan tuli myös 3 kananmunaa. Sitten kädet taikinaan ja pullia pyörittämään. Helppo tapa tehdä lihapullia. Uuniin vaan paistumaan ja siinä ovat valmiina. Tämä määrä kyllä vaati 3 uunipellistä.

Vierailin tänään Äidin luona. Muisti huononeminen vaan pahenee. Parissa minuutissa unohtui asia. Minulla on uusi auto, jonka Ystävä osti minulle, ja jonka kanssa olin liikkeelleä. Äiti halusi ottaa muistiin rekisterinumeron jotta sitten tunnistaisi parkkipaikalla. Muka. Kirjoitin numeron kalenterin sivulle ja muutaman minuutin kuluttua Äiti kysyi, että mihin sen kirjoitin. Itse oli antanut kalenterin minulle.

Wtytär oli aikoineen Ltytär. Muuttin nimeään joskus teini-ikäisenä. Sekä etu- että sukunimeään. Sukunimeksi tuli minun tyttönimeni jonka otin käyttöön eron jälkeen. Kun ajattelen tai puhun Tyttären lapsuusajoista puhun L-nimellä helposti. Muttä Äiti ei tänään muistanut enää uutta nimeä. Puhui vain vanhalla nimellä. Uusi nimi ei tullut enää mieleen.

Veljenpoika on saanut 21.6 toisen pojan, 2300 g ja 49 cm. Tämä pienokainen on  sitten Äidin kolmas lapsenlapsenlapsi. Sen kyllä muisti hyvin, että poika oli syntynyt. Painon ja pituuden tarkistin matkapuhelimen tekstivestiosastolta.  

Kunpa en eläisi kauhean vanhaksi ja menettäisi muistiani. Ystävän Anoppi eli Äitini on kovin huonomuistinen. Se on aika rasittavaa kun toinen ei muista. Tänään Äiti soitti ja kertoi kukkaronsa olevan kateissa. Hän ei käy enää missään, joten se ei ole voinut unohtua mihinkään. Hän on luultavasti laittanut sen vaan johonkin muuhun kuin tavanomaiseen paikkaan. Itse sanoi, että voi olla oikeassa laatikossa, mutta hän ottaa sen pois etsimisen ajaksi. Onneksi hieman huumoria löytyy vielä Äidiltä. Täytyy huomenna mennä etsimään sitä. Käyn luvattoman harvoin Äitini luona. Isäni luona käyn vain pari kolme kertaa vuodessa. Molemmat asuvat alle kymmenen kilometrin päässä kodistani. Isäni kanssa minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia välejä, ei huonoja eikä hyviä. Joskus aikoinaan kun Lapseni olivat pieniä ja olimme heidän isänsä kanssa kylässä Isäni luona, niin hänen puhelimensa soi. Tietysti vastasi ja sanoi hetken päästä, ettei hänellä ole vieraita vaan vävy perheensä kanssa. Se hieman kertoo Isäni asenteesta minuun. Oikeastaan minulla ei ole yhtään hyvää muistoa Isästäni. Ei hän ollut paha mies, ankara vain. Ei niin ankara, että olisin saanut selkäsaunaa. Isoveljeni kyllä saivat aikanaa risusta kunnolla. Minusta oli aikoinaan luultavasti kasvamassa vasenkätinen pieni tyttö. Isä vaan ei antanut minun esimerkiksi noukkia viinimarjoja kiertäen pensasta väärinpäin. Siis hänen mielestään väärinpäin. Jotkut asiat teen vieläkin mieluummin vasurilla. Ehkä tuosta johtuen käsialani on aina ollut kaameaa.

Sitten minun Anoppini eli Ystävän Äiti. Ei se hänenkään muistinsa kovinkaan tarkka ole. Mutta siellä muut ihmiset tekevät lähes kaiken. Hänellä on iso puutarha, joten siellä on mukava käydä keväällä ja kesällä ja ihailla kaikenlaisia erilaisia kukkia ja kasveja. Ja syksyllä saa nauttia vähäistä marja- ja omenasatoa. Käymiseen vaan liittyy velvoite. Ystävä ja minä pidämme sen puutarhan kunnossa. Ei se ole ollenkaan hassumpaa puuhaa, mutta kun käymme sielläkin harvakseltaan, niin työtä on aina riittävästi. Varsinkin näin keväällä.

Tänä keväänä tuntuu olevan kaikenlaista puuhaa stressaamiseen asti. Muutto on päällimmäisenä. Pakkaaminen ja kahden asunnon pesu. Puutarhatyöt Anoppilassa. Ja sitten Ystävän talo ja puutarha on pidettävä puhtaana ja siivottuna kaiken aikaa myynnin takia. Ikkunatkin on pesty monta kertaa tänä keväänä. Tänään viimeiksi. Ja niitä on paljon. Tänään kyllä huijasin ja pesin vain ulkopuolelta ne lasit joihin paistaa sunnuntaina näytön aikana aurinko.

Ystävällä ja minulla kummallakin on Anoppi. Hyvä niin ja hyviä ovatkin. Minulla on ollut yksi anoppi tätä ennen ja hänkin oli erinomainen miniälleen. Huomenaamulla lähdemme lomalle joten kävimme tervehtimässä molempien Anoppia. Minun Anopillani kukki joulukaktus. Tai ennen se on kukkinut jouluisin. Ystävän Anopilla taas kukki amaryllis, joka sekin mielletään joulukukaksi.